Neulottu on!

Armeijaan menon jälkeen neulomiseni tuntui hieman hiipuvan. Vaikka sisällä oli yhä palo luoda käsillä jotain, se käsillä tekeminen oli vaihtunut ampumiseen, poteroiden kaivamiseen ja käsimerkkien antamiseen. Kuitenkin pian tästä reserviin siirtymisen aiheuttamasta kulttuurishokista selviydyttyäni alkoi puikot vipattaa käsissäni entiseen malliin, onhan reserviin siirtymisestä ja elämän normalisoitumisesta jo kaksi vuotta aikaa. Nyt kodin nurkat on taas lankaa ja valmiita (mutta tottakai päättelemättömiä) neuleita pullollaan. Onneks on joulu tulossa, tuolla olis ainakin viis paria sukkia ja parit huivit sun muut päättelemättä. 


Nyt kuuma sana puikoilla on ollu sukat. Niistä ei ole nyt jakaa kuin muutama malli, muut on nimittäin vieläkin päättelemättöminä korissa. Ehkä tää blogi auttaa mua ryhdistäytymään myös sillä saralla.

Avomiehen kahvakuulakirjan kulma tunki mukaan kuvaan :-)

Kerttu-sukat ystävälle

Lanka: Novita 7 veljestä, ruskea

Menekki: Muistaakseni ~100g

Puikot: 3mm

Kerttu-sukat on aina yhtä ihanat! Mallikuvio on helppo ja sen muistaa helposti ulkoa ja palmikkokuviota jäljittelevä kuosi on vaan jotenkin niin kaunis.

Jämäsukat isojalkaiselle ystävälleni

Lanka: Novita 7 veljestä ja Novita Jussi

Menekki: n. 50g per väri

Puikot: 3mm

Aamulla kouluun lähtiessäni havahduin kerran: Apua! Mulla ei ole neulottavaa! No mitä keksi näppärä tyttö, otti jämälankakorista kaksi käteen sattunutta lankapalloa ja satunnaiset puikot (Sattumalta kolmoset, jee!) ja mietti luennon aluksi että mitähän sitä tekisi. Eturivistä kajahtikin pian mietinnän aloittamisen  jälkeen iloinen kiljahdus että "Tee mulle sukat!" No, mikäs siinä. Sukat tuli ja omistajakin taitaa olla ihan tyytyväinen. :-)

Oon mä neulonu muutakin. Nyt en häpeäksenikään muista tän ihanan huivin mallia, mutta sitä tikulla silmään joka vanhoja muistelee. Ei vaan, jos muistat, laita ihmeessä kommenttia. En löytäny tän mysteerihuivin ohjettakaan tulostettuna mistään, vaikka oon näitä jo kaks samalla ohjeella tehnyt. 

Mysteerihuivi :-)

Lanka: Novita wool

Menekki: 400g

Puikot: 3mm pyöröt

Tämän huivin neuloin ystävälleni. Hän oli ostanut langat ja rohkeasti luonut silmukat puikoille ja alkanut hommiin. Kokematonta neulojaa oli alkanut tökkiä jo muutaman sentin jälkeen ainaoikeinneuletta neulottuaan, joten hän siirsi tehtävän minulle. Otin härkää sarvista, purin viritelmän ja loin kokonaan uutta. Tästä tuli n.1,5m pitkä (oli melkein mun pitunen, mut mä oon vielä 10cm pidempi kuin huivi ;-)) ja ihana. Malli oli helppo ja ulkoa sen oppi nopeasti.

Musta tuli kummitäti! Ihana kummityttöni syntyi kesän lopulla ja syyskuussa sain kunnian pidellä kummilastani sylissä kastetoimituksen ajan. Olen siis ylpeä sylikummi ja aion pitää huolen siitä että kummitytölläni ja hänen kaksoissiskollaan on aina jotain neulottua. Kummityttöni vanhemmatkin arvostavat käsintehtyä, joten silloin on varsinkin ilo viedä jotain itse tehtyä tuliaisena. Ristiäislahjaksi vein kummilusikan ja kuvakehyksen lisäksi vielä kummitytölleni neulotun villapaidan Novitan mallilla ja novitan langasta. Myssyt on neulottu novita woolista.

Norwegian sweet baby cap x 2 

Lanka: Novita wool

Menekki: ~30g per väri

Puikot: 3mm 

Ihana ja helppo malli taasen, ja syötävän suloinen. Ekassa pipossa haksahdin ja tein tasoneuleena, vaikka alussa selvästi sanotaan että pyörönä neulotaan... No, kyllä mä sinne loppukavennuksiin asti suoriuduin ja sitten aloin ihmettelemään että miten tää pitäis kasata niin että tekele vastais kuvaa. Lukaisinpa ohjeenkin uudelleen ja huomasin virheeni vasta sitten... :-) Perushommia kun neuloo ja katsoo hyvää leffaa.

Tällasta tänne!

Suppilovahverokeitto, nam!

Kävimme syksyisenä lokakuun sunnuntaina Espoon Luukissa sienimetsällä. Löysimme sopivan paikan, jossa ei ollut kanssasienestäjiä, oli sieniä ja sen verran syrjässä, että neljän iloisen sienestäjän naurunremakka ei haitannut ketään. Ai kun meillä kaikilla oli niin mukavaa.

Allekirjoittanut iso lakki päässä!

Perhepotretti

Kahvitauko

 Eikä tarvinnut lähteä metsältä tyhjin käsin. Arvioimme suppilovahverosaaliiksemme viitisen litraa. Mikä on ensimmäinen ruoka joka tulee mieleen? No tietenkin ihana suppilovahverokeitto. Ohje on kotikokki.netistä, mutta sitä tuorejuustoa ja kermaa rakastavana pariskuntana hieman muokkailimme. Tästä riitti syötävää koko neljän hengen seurueelle paahdetun ruisleivän ryydittämänä.

Suppilovahverokeitto

2 pientä sipulia

1 rkl öljyä

1l suppilovahveroita

4 rkl vehnäjauhoja

7dl vettä + puolikas lihaliemikuutio

2 dl kermaa

200g maustamatonta Philadelphiaa

tuoretta persiljaa

suolaa ja pippuria

Kuullota sipulisilppua öljyssä kuumennetussa kattilassa. Laita mukaan pilkotut sienet ja kypsennä niitä hetken aikaa. Sekoita jauhot joukkoon. Lisää vesi ja murenna mukaan liemikuutio. Keitä hiljalleen 10min. Lisää kerma ja sulatejuusto. Keitä vielä n.5 min. Mausta keitto kypsymisen aikana. Nauti.

Takaisin bisneksessä + blogikoira

Onpas ollut pitkä blogitauko. Olen tehnyt muita hommia ja kerännyt voimia uuteen koitokseen bloggaamisen saralla. Kamerassani on monia kuvia neuleista ja ruoista joita olen tehnyt, mutta ei ole ollut voimia laittaa niitä blogiini asti. Lisäksi en pääse enää vanhaan blogiini, joka nosti bloggaamiskynnystäni entisestään. Nyt tuntuu taas hyvältä ja rohkaistuin - aikani säädin ulkoasuasetusten kanssa ja kun tulin tyytyväiseksi aloin kirjoittaa. Tässä sitä ollaan.


Elämässäni ei ole tapahtunut ihmeitä. Asun Helsingissä miehen ja koiran kanssa ja olen elämääni kaikin puolin tyytyväinen. Opintoni ovat edenneet kolmannelle vuosikurssille asti ja enää 1,5 vuotta opiskelua ja tämän jälkeen olen valmis ensihoitaja AMK, huuuuh.


Jotta postauksesta ei tulisi aivan kuiva ja innostusta herättämätön "hei olen täällä taas"-postaus, lisään tottakai kuvia ja esittelen blogikoirani Papun.


Papu muutti luokseni kesäkuussa 2010. Olin toivonut omaa koiraa aivan pienestä pitäen, mutta koska isäni on allerginen koirille, ei lapsuudenkotiini voitu koiraa ottaa. Kun muutin omilleni ja olin jonkin aikaa asunut ilman eläimiä, päätin ottaa koiran. Nettisurffailin eri kenneleiden sivuilla, eikä mennyt kauaakaan että jumiuduin Kennel Jackobeanin nettisivuille, ja pian sähköpostia laitettuani kasvattaja vastasi että aletaan katsoa minulle sopivaa pentuetta josta saisin yhden koiran sijoitukseen. Tämä on ollut aivan mahtava diili, josta kuuluu kiitos Jenni Koutuaniemelle, Papun ja monen muun hienon russelin kasvattajalle.

Papu 8 viikkoa vanha

Paras paikka maailmassa

Pitkään rotua mietittyäni päätin valita ensikoirakseni jackrusselinterrierin, joka ei ole kovin yleinen ja suositeltu valinta ensikoiraksi ylienergisyyden ja omapäisyyden takia. No, energiataso on kyllä korkea, mutta kun sen tyydyttää on Papu ainakin ollut erittäin helppo hallita, ja tämän "hankalan ja haasteellisen" ensikoirani kanssa ainakin minä itse olen pärjännyt paremmin kuin hyvin. Omapäisyys sopii koiralleni hyvin, sittenhän meitä on kaksi.

Talvesta Papu tykkää eniten, mutta ei talvitakista!

Papu on maailman paras koira (tietysti!) ja olen onnellinen että juuri Papu on minun ensimmäinen koirani. Sillä on hyviä tapoja ja huonoja tapoja, mutta kaikkea juuri sopivassa suhteessa niin että Papulla on vielä särmää ja aina pieni pilke silmäkulmassa.

Papu on menestynyt myös näyttelyissä. Tällä hetkellä Papulla on 2 x SERT, lukuisat kasat muita kirjainyhdistelmiä ja yleisarvosana erinomainen. Papu on käynyt myös kosioretkellä, ja pentujen odotetaan syntyväksi marraskuun puolivälissä. Kun Papu huhtikuussa täyttää 2 vuotta lähdetään tavoittelemaan kolmatta SERTiä jolloin Papusta tulee Suomen Muotovalio! Aikamoinen pakkaus. 

Papu sieniretkellä 

Vaikka koiran omistaminen rajoittaakin menojani ja tekemisiäni jonkin verran, en ole päivääkään katunut koiran hankkimista. Olen tiedostanut kaikki koiran hankkimiseen liittyvät plussat ja miinukset jo pitkään ennen varsinaista päätöstä koiran ottamisesta. Papu on ilahduttanut elämääni monella tavalla, ja koska russelit ovat yleensä pitkäikäisiä saattaa Papu ilahduttaa elämääni vielä seuraavat 14 vuottakin. Mikään ei ole parempaa kuin iloinen kotiintulotoivotus,  hyvän yön lipaisu ja koiran innostunut juoksu vapaana metsässä. Olen todellakin koiraihminen.

Uni vei voiton

Jackobean Un Ballo In Maschera (s. 27.4.2010) KoiraNetissä


Sellaista tällä kertaa. Nyt ryhdistäydyn ja otan digikamerasta ulos kuvat kaikista niistä neuleista ja muista asioista jotka haluan esitellä täällä. Onpa puuhaa, kun istun sohvalla koipi oikosenaan, nilkkani on juuri operoitu joten mikäs sen parempaa kuin istua sohvalla ja blogata kaikessa rauhassa!