Takaisin bisneksessä + blogikoira

Onpas ollut pitkä blogitauko. Olen tehnyt muita hommia ja kerännyt voimia uuteen koitokseen bloggaamisen saralla. Kamerassani on monia kuvia neuleista ja ruoista joita olen tehnyt, mutta ei ole ollut voimia laittaa niitä blogiini asti. Lisäksi en pääse enää vanhaan blogiini, joka nosti bloggaamiskynnystäni entisestään. Nyt tuntuu taas hyvältä ja rohkaistuin - aikani säädin ulkoasuasetusten kanssa ja kun tulin tyytyväiseksi aloin kirjoittaa. Tässä sitä ollaan.


Elämässäni ei ole tapahtunut ihmeitä. Asun Helsingissä miehen ja koiran kanssa ja olen elämääni kaikin puolin tyytyväinen. Opintoni ovat edenneet kolmannelle vuosikurssille asti ja enää 1,5 vuotta opiskelua ja tämän jälkeen olen valmis ensihoitaja AMK, huuuuh.


Jotta postauksesta ei tulisi aivan kuiva ja innostusta herättämätön "hei olen täällä taas"-postaus, lisään tottakai kuvia ja esittelen blogikoirani Papun.


Papu muutti luokseni kesäkuussa 2010. Olin toivonut omaa koiraa aivan pienestä pitäen, mutta koska isäni on allerginen koirille, ei lapsuudenkotiini voitu koiraa ottaa. Kun muutin omilleni ja olin jonkin aikaa asunut ilman eläimiä, päätin ottaa koiran. Nettisurffailin eri kenneleiden sivuilla, eikä mennyt kauaakaan että jumiuduin Kennel Jackobeanin nettisivuille, ja pian sähköpostia laitettuani kasvattaja vastasi että aletaan katsoa minulle sopivaa pentuetta josta saisin yhden koiran sijoitukseen. Tämä on ollut aivan mahtava diili, josta kuuluu kiitos Jenni Koutuaniemelle, Papun ja monen muun hienon russelin kasvattajalle.

Papu 8 viikkoa vanha

Paras paikka maailmassa

Pitkään rotua mietittyäni päätin valita ensikoirakseni jackrusselinterrierin, joka ei ole kovin yleinen ja suositeltu valinta ensikoiraksi ylienergisyyden ja omapäisyyden takia. No, energiataso on kyllä korkea, mutta kun sen tyydyttää on Papu ainakin ollut erittäin helppo hallita, ja tämän "hankalan ja haasteellisen" ensikoirani kanssa ainakin minä itse olen pärjännyt paremmin kuin hyvin. Omapäisyys sopii koiralleni hyvin, sittenhän meitä on kaksi.

Talvesta Papu tykkää eniten, mutta ei talvitakista!

Papu on maailman paras koira (tietysti!) ja olen onnellinen että juuri Papu on minun ensimmäinen koirani. Sillä on hyviä tapoja ja huonoja tapoja, mutta kaikkea juuri sopivassa suhteessa niin että Papulla on vielä särmää ja aina pieni pilke silmäkulmassa.

Papu on menestynyt myös näyttelyissä. Tällä hetkellä Papulla on 2 x SERT, lukuisat kasat muita kirjainyhdistelmiä ja yleisarvosana erinomainen. Papu on käynyt myös kosioretkellä, ja pentujen odotetaan syntyväksi marraskuun puolivälissä. Kun Papu huhtikuussa täyttää 2 vuotta lähdetään tavoittelemaan kolmatta SERTiä jolloin Papusta tulee Suomen Muotovalio! Aikamoinen pakkaus. 

Papu sieniretkellä 

Vaikka koiran omistaminen rajoittaakin menojani ja tekemisiäni jonkin verran, en ole päivääkään katunut koiran hankkimista. Olen tiedostanut kaikki koiran hankkimiseen liittyvät plussat ja miinukset jo pitkään ennen varsinaista päätöstä koiran ottamisesta. Papu on ilahduttanut elämääni monella tavalla, ja koska russelit ovat yleensä pitkäikäisiä saattaa Papu ilahduttaa elämääni vielä seuraavat 14 vuottakin. Mikään ei ole parempaa kuin iloinen kotiintulotoivotus,  hyvän yön lipaisu ja koiran innostunut juoksu vapaana metsässä. Olen todellakin koiraihminen.

Uni vei voiton

Jackobean Un Ballo In Maschera (s. 27.4.2010) KoiraNetissä


Sellaista tällä kertaa. Nyt ryhdistäydyn ja otan digikamerasta ulos kuvat kaikista niistä neuleista ja muista asioista jotka haluan esitellä täällä. Onpa puuhaa, kun istun sohvalla koipi oikosenaan, nilkkani on juuri operoitu joten mikäs sen parempaa kuin istua sohvalla ja blogata kaikessa rauhassa!